På tal om eutanasi...

Nyligen svarade jag på följande sätt på frågor angående eutanasi som en finsk skolelev hade skickat till mig.

Eutanasia tai armomurha on sellainen teko tai tekemättä jättäminen, mikä aiheuttaa toisen ihmisen kuoleman. Maissa, jossa eutanasia on hyväksytty, on sen tarkoituksena ollut yleensä henkilön oma tai lähiomaisten toive lopettaa sietämätön kärsimys ennen kuolemaa. Suomen lainsäädäntö ei tunne eutanasiaa käsitteenä. Mielestäni armomurhaa ei voida käsitellä ainoastaan siten, että joko on sen puolesta tai vastaan. Asia ei ole näin yksinkertainen.

Eutanasia on jo käsitteenä hankala, koska on olemassa eri eutanasian muotoja. Esimerkiksi tilanne, jossa ihmiselle päätetään olla tekemättä hoitotoimenpidettä, joka pitäisi hänet kauemmin elossa, on aivan erilainen kuin niin sanottu aktiivinen eutanasia, jossa ihmisen elintoiminnot päätetään lopettaa hänen omasta tahdosta. Aktiivinen eutanasia edellyttää yleensä ulkopuolisen kuolinapua.

RKP on todennut, että kaiken hoidon lähtökohtana on oltava niin sanottu potilaan itsemääräämisoikeus. RKP:n mielestä potilaan tahto ja lääkärin ammattitaito tulisi myös tulevaisuudessa olla lähtökohta hoitotarpeen arvioinnille. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että potilasta on kuunneltava ja hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Potilaalle ei saa antaa sellaista hoitoa tai tehdä sellaisia toimenpiteitä, joista hän kieltäytyy. Jos potilas ja lääkäri eivät ole samaa mieltä hoidosta voi lääkäri päättää hoidosta lääketieteellisten syiden perusteella.

Suomessa potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta tai toimenpiteestä, vaikka se olisi tarpeellinen hänen terveyttään ajatellen. Jos potilas kieltäytyy hoidosta, on kieltäytymisestä tehtävä merkintä potilasasiakirjoihin. Henkilö voi myös halutessaan ilmaista hoitoa koskevan tahtonsa tulevaisuuden varalle, mutta tästä on tehtävä erillinen potilaan tahdon ilmaiseva asiakirja kuten elämänlaatutestamentti. RKP:n mielestä näiden suuntaviivojen muuttaminen ja eutanasian kirjaaminen laissa olisi askel lähemmäksi aktiivisen eutanasian hyväksymistä, jota RKP puolueena ei kannata. Passiivisen eutanasian hyväksyminen käsitteenä johtaisi väistämättä vaikeisiin tulkinnallisiin tilanteisiin. Hoidon tavoitteena tulisi aina olla ihmishengen pitkittäminen eikä lyhentäminen. RKP on muun muassa todennut, että meillä on jo olemassa hyvä saattohoito.

Mielestäni kaikkein tärkeintä on kunnioittaa ihmisen omaa tahtoa. Hyväksyn nykyisen käytännön, eli sen, että ihmiselle ei tehdä hoitotoimenpidettä silloin, kun tiedetään potilaan olevan vaikeasti kuolemansairas. Esimerkiksi elvyttämättä jättämisen tavoitteena on välttää lisäämästä potilaan kärsimyksiä elvytys- tai muilla tehohoitotoimenpiteillä tilanteessa, jossa nämä toimenpiteet eivät potilaan vaikean sairauden takia enää pidennä hänen elämää. Mielestäni saattohoito on myös tärkeää, sillä sen tarkoituksena on tehdä potilaan jäljellä oleva elämä mahdollisimman hyväksi ja lieventää hänen kiputilojaan, kun parantavaa hoitoa ei enää ole. Tilanteissa, joissa potilas ei sairauden takia voi tehdä itse päätöstä (kuten muistisairaus), on tärkeää kuunnella potilaan lähiomaisia tai hänen laillista edustajaansa sekä hoitohenkilökuntaa, jotta hoito vastaisi parhaiten potilaan omaa tahtoa ja olisi hänen edun mukainen.